.
On taas kevät.Jalat hakevat uutta suuntaa,
minne voisi onnikin viereeni nukahtaa.
Kesä on saatava kasvamaan, villiä kiihkoa.
En halua menettää otettani, tästä keväästä.
En menettää toivoani, kylmästä petollisesta säästä.
Pieni kivikin voi kengässä liikaa satuttaa.
Liian pitkä on tämä katu taas,
varpaita kengät liikaa puristaa.
Kaulus paidassani, on liian tiukka, se kuristaa.
Joskus on vain joku hetki, että liikaa ahdistaa.
Päättäväisyydellä siitä aina yli selvitään.
Olen elänyt kauan, täysillä, ja paljon.
Paljon, ja tuntenut enemmän kuin muut,
niin monesti minusta kuiskivat turhaan
kateuttaan monet suut.
Rakastuin ainoastaan yhden kerran,
se tunne meni yli hilseen, ja kirjoitin
siitä tuhat runoa, ja niihin sisälle
piilotin liian monen kliseen.
En tunne kaipausta eiliseen,
eikä huomiseen kiihko enää
tanssita levottomia jalkojani.
Nyt olen erakko oman elämäni,
päivät piikkilangalla piiritetyssä vankilassani.
Sanotaan, että kotini on linnani,
minun kotini, se on vankilani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti