Sumuinen satama syvään huokasi, kun
yönmyrskynjälkeen repaleinen purjelaiva
sinne takaisin palasi.
Oli myrsky repinyt palan pois mastostakin.
Kannella seisoi kapteeni, joka
oli köysin mastonriekaleisiin pystyyn sidottu.
Niin se on minun osani, jäsen jäseneltä
hermot sisältäni aika tuhoaa.
Laivastani kohta pois hyppää
sekin laivarotta viimeinen.
En voi edes valittaa, jonkun tahtoisin
tänään avuksi, joka laivani kannen
puhtaaksi hetkeksi kuurata osaa.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti