Taivas oli helteestä raskas,
yönpilvet painavaa hattaraa.
Niin pihapuussa lauloi rastas,
ja minä aloin laulaa sen kanssa
yhteistuumin aariaa.
Olin se nainen, joka astui pihatiellä
punaiset helmat heiluen.
En voinut kyyneleitäni niellä,
vaikka yö oli kaunis, sekä ihmeellinen.
Päivän paahtamin kanelijaloin,
minä tietäni eteenpäin taivalsin.
Mustat hiukseni tuulessa keinuen,
villisti vilkutti puidenoksien välistä tuuli.
Minä olin se verevä, muodokasnainen,
olin se eloisapunahuuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti