Unenhellimmän taas nähdä sain.
Kesänmaun unessani huulilleni hain.
Aamuun taas heräsin, helliin leutoihin tuuliin.
Päivä taas nousee taivaanrantaan,
sormeni nuotit taas piirtää rannansantaan.
Hiukseni niihin tuuli hellästi tuo
sinun kätesi kosketuksien muiston.
Sinua vieläkin rakastan, sen hellimmän
kesän ikuinen maku jäi kiinni minun huuliin.
On elokuu, minä, ja suuri suu,
hyräilee melodiaa rakkauden.
Sen soinnut karkaavat jonnekin tuulien mukaan.
Minä olin tämän kesän yöperhonen, jota ei
kai huomannut kukaan.
Kohta syksy taas tarttuu minuun kiinni kesä lentää
mukaan maailmantuulien.
Vain tämä kesä, minä tässä,
ja hellyys on harhaa, unenhuulien.
Teille tämän lauluni kirjoitan,
jos jossain kuulisin sen joskus jonkun laulavan.
Sinut tahtoisin nähdä ihan lähelläin,
sinä sydämeni sisälle ikuisuudeksi elämään jäit.
Sinut unessani vain saan taas elämään,
sinut yö yön jälkeen vieressäni nään.
Ilma vielä valon saa tanssimaan,
niin kuin taivas, sekä maa,Vielä elokuu
saa naista tanssittaa. Etsin vielä tilaisuutta
valoa, lämpöä rakastaa.
Meninkö liikaa näkyväiseen kiintymään,
hänestä irti en pääse kai milloinkaan?
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti