Ajatuksenvoimalla

Kädet ihmisen, ne rakkautta ahnehtien hamuaa.

Minä kadotin sen jäljen rakkauden,

valosi liikaa minua häikäisi.

Kuljin polkua joka vei onnesta häpeään,

kompastuin puunjuureen maasta ylös nousevaan.

Ajatuksenvoimalla minä nyt vain ratsastan,

ovista elämän sisään hetkeksi astun,

tai salaa hetken kurkistan.

Olen niin kuin leikkivälapsi tässä maailman leikkikehässä.

En ole vielä löytänyt mitä etsin, en paikkaa saanut

lämpimästä onnenpesästä.

Nyt nautitaan vain tästä pois karkaavasta kesästä.

@ tanninen satu