Hän kerää voimiaan vain satuttaakseen taas.
Rakkauttaan sormet selän takana ristissä vannoo.
Sisälleni syttyi hetki pelko, surunpanssarin
se rakensi taas ympärilleni suojelemaan.
Etkö sinä tajua mitä teet, saat virtaamaan
vuolaana minun kyyneleet.
Ei sitä loukkausten määrää, millä minua joskus
satutit,
sitä en pysty unohtamaan milloinkaan.
Vihaa, ja suurta rakkautta mikä on
välimatka joka ne erottavat toisistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti