Translate

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Surullinen muisto


Olen se maaliskuinen killikissa.
Olin elänyt, jo liian monta elämää,
kun sinuun törmäsin.
Sä olit poika tuonenlautturin,
kuolema korjasi sinut pois,
kun juuri kohdattiin.
Me toisemme sormuksilla rengastettiin,
hääpäivästä uneksittiin.
Sitten saapui pimeys yön,
sinä yönä sammutti sen kirkkaan
tähtivyön. Uusi yhteinen aamu ei
koskaan enää meille noussutkaan.
Minä maailmaan yksin jäin,
kannan muistoja sinusta sisälläin.

@ tanninen satu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto