Aikamatkalla

Maailmani jostain löysin,

se avaruudessa roikkuu

löysin köysin.

Sen vieressä mollottaa

joskus se kuu kuin juusto

tarjottimellaan.

Unessani minä tiedän kuinka roihun

sytytän, sinun sielun kaasuhellaan.

Matkalla utopiaan törmään

enkeleiden tutkaan pumpuliseen.

Sielussani kellot soi,

on elämä joskus täyttä rimpuilua.

Uni on hieno, silti kaipasin vain sinun

viereesi.

Olen se nainen satujen

sanojani ylös kirjoitanko katuen.

Kauan sitten eksyimme yhteiseen kiintotähteen.

Sisältäsi löysin sen yhteisenvoimanlähteen.

Minä elän maapallolla, sisällä sielu aikamatkaajan.

Galaksien väleillä sanoillani vaellan.

Kaasukehät ympärillä planeettojen,

se on niin kuin räjähdysalttius välillä ihmisten.

Parisuhteesta yhä täällä haaveillen,

joskaan siihen enää usko en.

Olen nainen pariton, sielussani vain irrallaan

se parini on.

@ tanninen satu