Unessani
juoksen paljain
jaloin,
ilman hyppään niin kuin
kauris
miljoonin tavoin.
Tämä uni
kantaa läpi yön,
hattaraa,
kuin pumpulia siinä syön.
Tämä uni
vie minut kauas pois,
sinne
missä kissankellojakin olla vois.
Hiuksissani
lentohiekkaa,
teroittaen
samurainmiekkaa.
Allani on
uljasratsu,
perässäni
tyhjätasku.
Luoja
miten kauniin,
sekä
komean miehen
joskus
loit.
Afroditen
pojan syntyä
annoit.
Meidän
piti olla pari,
yhdessä
nousta tähtiin.
En ole
koskaan suudellut sua,
silti olet
minun ikuinen unikuva.
Mä luulin
olevani terästä,
joka ei
koskaan murru.
Nyt laitan
kaiken alle surun-naamion.
Outo
meidän vetovoima,
ajan hyvin
patinoima.
Vain sinä
pystyt siihen,
mihin muut
ei koskaan kykene.
En tiedä
mistä tulit,
mistä minä
ilmestyit,
takaa
avaruuden aikakirjojenko
saavuitko
jostakin?
Vai oletko
vain uni kaunehin.
Se tunne
oli kai jossain,
piilossa komerossain.
Alla
vaatevuorten valtavain,
jonka alta
tämän
sammumattoman
tunteen
ehkä
löytää sain.
Kaksi
maailmaa, kai rintarinnan
ratsastaa.
Joskus hyppään toiseen,
ajanrattaat
vinoon hetkiseksi
vinksahtaa.
Yön unet leikkii
sinun
kuvillasi, minä
olen
nainen itsepäinen.
En tahdo
olla leikkikenttä
miehen
itsepäisen.
Kiertotähdet
maailman,
sinä
sielustani varastit
palan
valtavan.
Unissani
sielumme
samaa unta
kelataan.
Tämän
maailman kaksi
yksinäistä,
ryysypekkaa
yhteisessä
unessamme
pelataan.
Olen uneni
unohtamaan
liian
jääräpäinen,
nainen
liian itsepäinen.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti