Iäksi kadonneet ihmiset ovat
nauloja tammiarkkuun.
Se suru mikä jää,
kun ihminen iäksi häviää.
Osa sinusta kuolee pois,
se liian vaikeaa monelle olla
vois.
Nuutunutta ikävää,
siitä kun ei enää koskaan ovi käy,
ei kadonnutta ihmistä koskaan
enää sisälle käyvän näy.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti