Silloin jos tuuli hiukselleni
laskeutuu,
se mukanaan tuo aidon rakkauden.
On silloin aika rakastaa,
elää täysillä niin kauan kunnes
minua kutsuu povi maan.
Korvissani kuulen kaiun suuren
rakkauden.
Sinua rakastan yhä uudestaan,
se sielussani jatkaa kaikuaan.
Ei niin suurta tunnetta aika
pysty koskaan sammuttamaan.
Aina keväisin minä sinusta
humallun,
on aika tanssin oinaiden.
Luonto herää, kukkii pajupuut,
niiden varret oinaiden sarviin
kietoutuu.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti