Sielun toiveet vartalossani,
mykkää huutoaan huutavat.
Ei kuulu ääneni minnekään,
minä sinua liikaa ikävöin.
Ikävöin tänä aamunakin.
Ajan hengitys, kuuluu
huohotuksena korvissani.
Tähdenlentoa odotan,
toivomusta, joka toteutuu.
Raaemmista sydämistäkin
löytyy rakkautta.
Olen niin kuin oksalta
tuulen puhaltama peltopyy.
Ihmettä minä toivon,
kun rakkautta saapuvan odotan.
Odotan sitä tunnetta,
kun teininä napoja
me kosketeltiin. Rakkaus
oli silloin uutta niin.
Kuvia sinusta kaikkialla
säilytän, olet niissä komea.
Vieläkin sinua rakastan,
niin kuin valovuodet
muistot nopeasti lentävät
luokse rakkaimman ystävän.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti