Kauniisti soivat viimeisten keijujen tiu'ut
hiljainen aamu venyy, ottaa ääntä vastaan.
Ajatusten silkkiset seitit sileäksi,
vahvoiksi kudotaan.
Lokki keinuen lentää tuulta vastaan.
Luonnon valo vähenee kesän jälkeen.
Metsä vaeltajaa kutsuu,
kamera tallentaa muistot kuutamon, ja auringon.
Kaikuvat luonnon äänet kallioista,
sumu, usva nousee heräävistä soista.
Arkisen aamun sankari olen ainoastaan.
Sorsien siipien kahina, päivän laskun aikaan.
Vien muistot syksyyn, ja saapuvaan
talven taikaan.
Minä kääriydyn peiton sisälle
keinutuoliin,
silloin kun sumu piirittää koko maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti