Translate

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Järkeä vai ei

Järkeni lyö aina tunnetta turpaan,
minä salaa sinua rakastan
aivan turhaan. Kiperän hetken
tullessa aina järjen äänen sisältäni
murhaan. Olisitpa minulle kuin
ilma jota on helppo hengittää,
helppoa kuin lapsuus ennen.
Minä tämän tarinan kirjoitan
yön pitkinä tunteina ohimennen.
Sinun maailmaan jättämä
jälkesi se on tatuoitu sieluuni kiinni.
Tahtoisin niin kovasti kasvaa
kupeisiin kiinni, niin kuin villi viini.
Maailma on tehty vain rohkeita
varten, se ei ole ujojen eikä
ainoastaan kaunotarten.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto