Joku runo puhuu
sorettujen
puolesta ja Harry
kiilaa
Holalla
lähtemättömän
piston kirjailijan
kilven läpi.
Tuhruinen t-paita
värjäytyy
ajan lyriikan
lennokkaaseen
elämän nesteeseen.
En törmää
mihinkään esteeseen,
kun laupea tuuli
virittää
elämän purjeeni
pulleiksi.
Minun sanani
hurmaavat
hullua porukkaa
boheemia
porukkaa baarien
perä pöydissä
lukevat säkeitäni.
Joku vetää herneen
nenästään,
kun kirjoitan nimeni
Äiti maan
kansi lehteen. Öisin
minä
nostan olkapäälleni
kone kiväärin
hihnan , siitä
räiskyvät luotien sijasta
raastavat riimit,
taikka
lohduttavan iloiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti