Totuus ympärilläni
kalterit pystyttää
en voi pakoon
rakkautta
juosta taas. Minä petaan
vuoteeseen
silkki meren
siihen uupuneena
sukellan.
Kohta on taas
neon valojen
aika kuristaa yksin
nurkkiin
nukkuneita. Minun
sisälläni
asuu yksinäinen
silti
onnellinen nainen.
Hymyn kaari
kasvoillani
on kuin sateen kaari
aarteineen.
Päivästä toiseen
kantavat
vahvat siipeni,
lennän
valoa päin, siellä
odotatko
minua ystäväin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti