Valoisat kesäyöt
silloinkin
kaipaus rintaan
villisti lyö.
Kaipaan pimeän yön
liikkuvia
valopisteitä.
Helteen keskellä
tunnen
selässä kaipauksen
kylmiä väreitä.
Silti minä osaan
rakentaa
huomiseen monta
uutta
polkua jatkuvaa.
En minä ymmärrä
tarkoitusta,
mikä on kaiken syy?
Minä eteenpäin
juoksen,
ja juoksen, en vielä
omaan suohon
vajonnut ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti