Translate

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kesäyö

Se yö oli nihkeä,
 minä elin, olin levoton,
ja salonkikelpoinen.
Tunsin sisälläni
taakan ihmisyyden.
Itikoiden armeija
valtasi yön
avaran näyttämön.

Täysi laidallinen konekivääri tulta,
pakeneva ihmisjoukko
joutui antautumaan
luonnon palkka armeijalle.

Jälleen suloinen sabotaasi,
soi taustalla jossakin,
ja minä kadotin sen
kantavan ajatuksen ,
punaisen langan pään.

On minua rakastettu liikaa,
vihattu vielä enemmän,
olen elänyt sanoissa iskelmän.

Nöyränä nyt niiaan elämän
näyttämöllä ennen esirippujen
laskeutumista.
Viimeinen näytös, koska
on aika sen ? Nyt vielä täällä
heikosti vikisen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto