Translate

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Aika

Tahdon nähdä sinun silmät,
ja huulesi kaaret jälleen
sen jälkeen, kun hylkäsin
höyhen saaret.
Tahdon taipua vartalosi
voimasta, sateenkaaren alle,
huutaa kuiskauksesi
kaiun kaikkialle.

Kadotettu menneisyys
muistoina ajan ketjujen yllä.
Ystävyys se ainoastaan
kohtaa meidät, ja kietoo
yhteen ohimenevällä syleilyllä.

Sävelet vuosien takaa,
kummitus efektin sisältäni
ulos jakaa. Niin sanotaan,
niin petaa, kuin makaa.
Aika on yhtäaikaa horjuva,
ja vakaa. Katson peiliin,
se vääristää kuvan,
tuo takaisin valheellisen
nuoruuden, sen lempeän tuvan.

Maailman ratas se pyörii
vastapäivään niittää, kylvää,
ja satonsa korjaa ilman
järjen häivää?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto