Häpeä hiipi aivan hiljaa,
tuuditti hetken pikku Siljaa.'
Keinutti salaa Iljaa,
vartioi tuonen viljaa.
Viipyi viikkojen päällä,
luisteli liukkaalla jäällä,
viihtyi joka säällä.
Aina oli varsin itsekkäällä
päällä. Ei halunnut
tuonenlautturin mukaan.
Sitä ei kaivannut kukaan.
Se häpeä meni neulan silmästäkin
läpi, eli niin kuin
vapaa huoleton käki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti