Tunnen kaupungin
kuin
näkinkuoren, jonka
kaivoin alta rannan
hiekkavuoren.
Raahen ranta, meren
tuoksu ajan kanssa
kilpajuoksu.
Rakkaus, onni
rinta rinnan
täytti elon maljan
piripinnan.
Maksan siitä kovan
hinnan,
rakennan taas
muistoissani
hiekkalinnan Fantin
lahteen.
Paistatellen päivää
iltapäivän
savannilla kello
kahteen.
Raahe terästä on
sen
sydän, runko vahva
vankka
omatunto. Mikä on
kesän kunto vuonna
yks taikka kaks?
Raahe paistellaan
vielä
siellä
kesäpäivien,ja
suurten unelmien
tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti