Rosoisen
asfaltin reunoille,
nousee
ruoho,
maaemo
etsii
juurilleen
tilaa.
Kevään
tullessa sisälläni kaikki
kuollut,
synnyttää
uuden verson.
Niitä
pitkin minun
ihmisyyteni
rippeet
nousevat
tuhkasta
aina
ylös kesäisin ;
niin
on oleva
tänäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti