Olen niin kuin vanha lukki naaras,
yhä vielä kiihkeästi saalistan.
Minä koivun runkoon kudon,
seitin vahvan tuulessa houkuttelevan.
Se siellä leijuu kutsuen,
ja saalista kaipaan paljon silloin
kuin kesäyön usva luo taivaan
huntuun pitsireunuksen.
Minä pyrstöäni hetken heilutin,
tahdissa yön musiikin.
Niin katsoi minua hän, jota rakastan,
ja tunsin sydämeni tarantellaa tanssivan.
Nyt taivas ylleen kasvattaa pilvi hattaraa,
ja lukki naaras on kuin Juulia,
joka Roomeoa odottaa.
Liian kaunis on kesäöinen maa,
minä rakkauteni maailman silmiltä
pois piilotin, ja verkossani tanssin
lantein keinuvin.
Minä tahdon sinulle olla vain
keräilykappale, en leikittävä nukke,
en tahdo olla barbie.
Minä saalistan elämäni miestä, jota rakastan,
sellaista joka lopettaa itseänsä aliarvostavan tavan.
Ei pyydä koko ajan, anteeksi, että olen tällainen.
Ei sinun niin täydy tehdä,sinä ansaitset
aidon rakkauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti