Historian
lähdekoodiin
minä jotain ehkä
kirjoitan,
en tiedä saanko se
kunnian?
Keltanokkaiset ne
ovat
täynnä
puoli valmiita
riimejä elämän.
Kuka niihin tahdit
sovittaa, luo
kantavan sävelmän?
Home koulujen
priimukset,
yskien keuhkoista
pölyä pois.
Ansaita haluavat
omat
pitävät kannukset.
Minä runo ratsun
selkään
kerran hyppäsin, ja
ilman
satulaa, ja
kannuksia horjuen
ratsastin. Olin kuin
dynamiitti
ruutia täynnä, ja
suru kantoi
suurta sykkivää
sydäntä.
Nyt kuljen pimeillä
kujilla,
varjoja peläten.
Enkeleiden
ruoskaniskuja
pelkään naama
kalveten. S-marketin
kassa jonossa
odotan turhaan
prinssiä, joka
sielustani suutelee
tämän
sadan vuoden
väsymyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti