Translate

lauantai 21. helmikuuta 2015

Kuoleman posetiivari

Laulujen laivat
aina kohti valkeaa
rantaa, liukuvat.
Nämä mieli kuvat
ajattelemaan
haavemaan silmin
ihmiset saavat.
Tarinoissa pyörivät
aina samat
peruskaavat.

Suolaa arpiin
hierotaan,
ja avataan arkiset
haavat.
Tähtiin lennetään,
ja utopiaan mennään.

Kekäleeseen puhallan,
ehkä sytytän
sen liekkiin hehkuvaan.

Terveiset sinne,
jonnekin minne
en silmilläni nää.
Yhtä suurta ikävää,
kaihon tunne
sisälläni sisältää.

Kantavin runo ratsun
siivin, minä maailman
laidalle ilmassa
korkealla hiivin.
Tapaan siellä lentävän
pellen, ja apinan,
sen kuoleman posetiivarin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto