Translate

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Minä hengitän

Sumusta kasvavat silmät,
kuin kaksi lyhtyä majakkasaaren.
Minä seison reunalla
pimeä rotkon, ja vapisen.
Minä hengitän, ja elän,
paljon menettäen, vähän
saaden. Olen kaukana,
jossakin mutkassa
elämän kaaren.

Joskus olin tyttö vain,
kunnes naisen muodot sain.
Kesä oli lämmin suloinen,
ja olin niin kuin nyt,
kirjailija alakuloinen.

Silloin kun kaiken menettää,
ja liukas on kallio alla jalkojen.
Niin silloin kuljen varoen.
Minä niin paljon tahtoisin,
vaan käsi kädessä kanssasi,
jos kulkisin. Niin silloin
olla hetken voisin olla

nainen onnellisin.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto