Minä en valita milloinkaan,
tyydyn osaani, se olkoon
mitä on. Tänään tuuli
huohottaa kaislikossa,
helle hekumoi kivien pinnalla.
Pyöriköön pyörä
kohtalon, osalleni osuu se
numero, päivien päättyvä päivä.
Liian monta pettymystä
päivät tuovat mukanaan,
olen oppinut nauttimaan
niistä onnen pienistä muruista,
joita putoaa juhlapöydiltä.
Sen tunteen minä tunnen,
joka onnistuu vain nöyriltä.
Taiteilijan ilo, se on ansaittava
tuhansin kyynelin. Minä tanssin
jaloin tulen karaisemin.
Kyyneleiden jälkeen syvä rauha,
minä olen paikkani ansainnut.
Olen omilla sanoilla luonut
polun, suuren valtatien varteen.
Tieni on avoinna maailman
suurille toreille, sanani siivet
saakoon selkäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti