Aurinko valui meren helmaan,
minä uppoan taas uuteen kuvitelmaan.
Laulan vielä villejä lauluja, tai
lauluja kesästä Suomalaista kaihon melodiaa.
Ei tunnu missään olen matkalla taas.
Matkalle sinne, missä puristaa
yksinäisyyden parittomuuden pinne.
Ehkä minulta viedään kaikki,
ehkä hiuksista Simpsonin voimista
tyhjäksi heikoksi riisutaan.
En minä syntynyt kultalusikka suussa,
kummilusikan silti kummiltani sain.
Siinä lusikan päässä on Jeesus lapsi
kapaloissaan.
Minä kiedon itseni
kapaloihin, olen niin kuin toukka
ennen kuin perhoseksi muututaan.
Tuuleeko minusta uusi suruvaippa,
olkoon sitten niin, huomista
vain odotan, ja sitä että minut
puetaan kääreisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti