En
etukäteen sitä tietää voinut.
Yksi elettypäivä
elämästäni
on läpi
vuosikymmenien korvissani
duurissa
soinut.
Sisälläni
pulppuaa rauhanlähde,
voin
juoda siitä aina
uuden pikarillisen.
Silti
tiedonjanoon olen
aina
kuolemassa.
Luen
huuliltasi sen
viisaan lauseen,
uutta
aina janoten.
Sammuttaa
ei voi poltetta,
tiedonjanoa
rakkauden.
Kysyä
voin sinulta monta
tyhmää
juttua.
Siitä et
tahdo minulle
suuttua.
Minä koskaan
en tahdo
liikaa muuttua.
Sanon
aina liian rehellisesti,
mitä
tunnen mielessäni.
Se
ominaisuus on monta
kertaa
kääntynyt minua vastaan.
Elämä se
kurittaa liikaa,
tätä
itsepäistä uteliasta lastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti