Pakkolasku

Pakkolasku todellisuuteen,

minä tahdon rakkautta

sisälle minun elämääni.

Tänään hakkasin

päätäni seinään.

Niin kauan kunnes

kivusta alkoi

syntyä kipinää elämään.

Tätä taiteilijaelämää,

muut ei utopianvarjoja

ilmassa leijumassa nää.

Minä olen se taitelija,

joka tanssii nuoralla,

elämän näyttämön päällä.

Se runo tuli ja levitti

siipensä ikäväni ylle,

minä olin valmiina

kaipaukselle, sekä syleilylle.

Tammikuun viiltävä viima,

se on valoa kohti

laukkaava kiima.

Sisälläni polttavat kekäleet,

kuvastasi häiriinnyn,

niin kuin teinityttö.

Komeinta, sekä

polttavinta, valkoinen hupparimies,

niissä Jim ja Jillyn

tyylikkäissä farkuissa.

Pakkolaskun teen huomiseen,

en katsettani enää

taakse käännä.

Säästä minut sinua

katsomasta, käänny

pois, jos sattumalta

kohdataan.