Pehmyt talvipäivän aamu

Harmaavarpunen joutseneksi

muuttuu vieriessä vuosien.

Tanssiin taipuu ylle sen,

lammen kultasampien.

Siivet uljaat hyvin kantaa

yllä pilvien, tuon yksinäisen

joutsenen.

Vierellensä kaipaa toista

joutsenta, mustasulkaista.

Sitä vaan ei aina tahdo

sanoillansa ulos julkaista.

Pehmyt talvipäivän aamu

nousee seasta pudonneiden

joutsenen sulkien.

Tammikuussa niemensuussa

veden virtaa kanavassa.

Tulvii Suomenmaassa

vesimassat. Joensuu

jossain kaupungissa,

virtaa vesi viattomuuden.

Se virta mukanaan,

tuo tarinan nyt uuden.

Uuden kevään toivon,

uuden tulevaisuuden.