Mies sekä nainen, kulkevat
omia polkujaan. Minä
polkuni reunukset saan
ruusuja kasvamaan.
Sinä viinalla tapat
tuskaasi, hukutat
sen lasilliseen seuraavaan.
Et tahtonut tarttua käteeni
mun,
lähteä parempaa polkua
kulkemaan.
Lasista laulukirjasi teet,
sen kappaleen Vesterisen
Kukaan ei koskaan,
laulat aina illan lopuksi
yhä uudelleen, ja uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti