Sinä minut herätit
ajattelemaan,
kuin nukkuvan
karhun keskeltä
nietosten.
Se karhu on levoton,
ja hyvin vihainen.
Miettii, ajattelee,
tunteita käsittelee.
Tuumii viimeinkin,
kuinka kaunis
maailma onkaan
keskellä lumen pakkasen.
Minä maton
alle taas tunteeni
sinuun piiloon
lakaisen.
Voisit minulle ehkä
olla hän jota
rakastan.
Sen ihastumisen
tunteen kyllä
suoraan
aina sinulle
tunnustan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti