Translate

lauantai 13. joulukuuta 2014

Iltasatu

Aatteettomuus jostakin
historian kansanjoukkojen
jälki kaiuista huusi.
Huomenna jälleen uuden
tarinan kirjoitanko kello kuusi ?
Laulun teenkö huomiselle?

En tiedä mikä on melodia sen,
onko jatsi, tai blues.
Meillä on erilaisia mielipiteitä,
löysää filosofiaa, tai
tiukkoja opittuja uskomuksia
kuin timantiksi hioutuvia kiteitä.

Sydän arvaamaton,
odottaa torin laidalla.
Joulukuu pimeyttä
sylissään vain kantaa.
Ei riitä yksi Lucia
maailmaa kirkastamaan.

Minä, nukun niin kuin
Ruusunen, ja tuskin
prinssi suudelmalla
hellii minut herättäen.
Oi, ei minne sunnuntai,
sanani, riimit vei.
Tuulen syliin yhä
sanat karkaavat, ne
kliseet ovat kuin varkaat maan.
Avain salaisuuksiin, se
ruostui, ja katkesi.

Äitimaa järkyttyi, ja helmansa päälle
polkaisi. Nyt lapset ilman
ruokaa, joulupuun alla itkevät.
Saapuu joskus tammikuu,
ja tiukat sakset, lapsi lisiin
tekevät suuren leikkauksen.
Niin monta puuro pakettia,
niitä lapsillemme osta
enää emme.
Uusavuttomuus meidät saartaa,
ja äiti maan

helmaan pyyhimme kyyneleemme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto