Perhoset tanssivat
masurkkaa sateen
sylissä,
kuolemaa uhmaten.
Mitkä ovat voimat
voimaa
vastaan, taistelussa
luonnon, ja välillä
ihmisen.
Olen niin kuin vapaa
lintu häkissäni,
kahleitteni sisällä
lennän olen
liian levoton.
Äiti maa, rinnoillasi
ratsastaa
yönnymfit pelokkaat,
ne merihevosin niin
kauniin
korskein
merenaaltoihin
aamun tullen sukeltaa.
Sielussani asuu
Afroditen poika,
hän öisin ukkospilveen
lyö
salamoita. Nyt tumma
taivaanranta
on , aamu kovin
arvaamaton.
Minä siivet sateen
kestävät kasvatan,
ne ilmaa alleen saa,
tänään on se päivä,
kun salamat villinä
lyödä saa.
Tänään ukkostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti