Nainen hän elää tässä hetkessä,
älä käännä veistä minun haavassa.
Valo loistaa päässä tunnelin,
missä on se juna jonka kyydissä
sinut pois menetin.
Minä en muuraa sydäntäni umpeen.
Se kelluu mutaisessa vedessä väpättäen,
kuin kukka lumpeen. En ehkä tänään
tiedä minne menen, mitä teen,
mutta uskon helpottavaan huomiseen.
Voi kuinka toivoisin olevani se
kuumavirvatuli, Suomineito kupeillani
ikuista kuumaapoltetta.
Ei hän mies tiennyt, kuinka minä
olin häneen syttynyt, kuinka olisin
sylissänsä laavaksi muuttunut.
Ei mistään ole koskaan raahannut
mukaani yhdenyön Toivoja.
Minä haluaisin uskoa melkein
ikuiseen rakkauteen. Yhden ainoan
miehen elämääni haluan.
Olen nainen isolla n-ällä.
Ketä minä tottelen, sisintäni vain kuuntelen.
Minä olen minä,yhä hengitän,
riimejä, sointuja tekstiksi kengitän.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti