Sinusta juovuin, sekavana kadotin.
Sinun kanssasi uskaltaisin enemmän.
Murheita niitä säilön taas sisälleni liikaa.
Jättää jo tahtoisin sen muiston
mikä jäi siitä minkä kadotin.
Tiedän kyllä mitä haluaisin,
sinun sanasi olivat kuin viinaa.
Ne päähäni aina nousevat,
sen jälkeen maahan aina kaadun.
Tälle kaikelle murheelle taas paadun.
Se turraksi silti aina vain saa mun.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti