Silloin, kun
aamu ja yö
suutelevat
toisiaan.
Silloin me
unenrajamailla
kohdataan.
Unessani olet
vierelläni,
kättä pidät
kädelläni,
Tarjoat
minulle pisaroita huuliltasi
suudeltavaksi
pois.
Silloin aamu
empii
viipyy, vielä
varjot
jossain unen
maassa.
Vihdoin kunnes
harmaa väistyy
valon tieltä.
Herään, nousen
unenmaasta,
en tahtoisi
millään herätä.
Hytisen
kylmästä,
pelko peiton
alle pujahtaa.
En voi sitä
millään käsittää,
etten koskaan
enää sinua mä nää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti