Vinttini

Vinttini kauan on ollut pimeänä.

Rakkaus kaikki sielun lamppuni sammutti.

Pimeässä täällä yhä vaellan,

yksinäisen majakanvalon ehkä joskus

tavoitan.

Hengitystä yön kuuntelen,

sekin yksinäinen olla voi.

Yönvarjot musiikiksi muuttua osaa,

varjot bluesia elämän vaikeroi.

Monta yksinäistä kulkijaa,

täällä aamuun taivaltaa.

Omaa yksinäistä taivailtaan,

untani vartioi äitimaa.

Minä peiton päälleni

vetäisen, muistan kylmän

eilisen. Se on tuskanhuuto

peilin sen, mikä särkyi

vaieten. Ei huomisen nyt

kuvaa näy, ja aika kulkee

kulkuaan. Me tiimalasin

hiekat käännetään,

yhä

uudestaan ja uudestaan.