En voi olla tavallinen,
enkä tunteeton.
Joskus kutistun
aivan näkymättömäksi.
Tavallisesti loistan,
hehkun kilpaa
kera kuutamon.
Sanat ne pistävät
miekkani on,
taistelussa tämän
julman kohtalon.
Joskus ei kaloja,
merellä nää,
joskus sisäinen
seireenini sielussani
elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti