Joskus elän niin kuin olisin unessa,
pikkuisen rakkautta takataskussa.
Kauan sitten kadotin sen,
vaiston rakkauden,
en voi löytää sitä
vilpitöntä tietä,
luo onnen satumaan.
On aika ylitseni käynyt,
vuodet vierineet sakeaan,
ei kai vanhana enää ole
lupa ketään rakastaa?
Tai ei ainakaan vastarakkautta
keneltäkään enää saa.
Joskus ajatukseni ovat
hirmumyrskyjä.
Toisinaan saan levätä
poukamassa,
jossa seireenit nukkuvat
myrskyjen välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti