Alaston kaupunki hengittää,
huohottaa yön kuumuudessa.
Katulamppujen rivi
syttyy kesäöisin vasta aamuyöstä.
Nyt kuulen kuinka lokit
kirkuvat vapauttaan.
Harakat nauravat lemmestä.
Varikset varjoissa vaappuvat.
On kesä, heinäkuu heittää
aamuun kostean usvaisen peittonsa.
Yksinäiset heräävät hämmentämään
elämän puurojaan.
Minä runoilija,
sekoitan sanoista sopan.
Riimejä ripottelen mausteeksi.
On aika jakaa teetä, kahvia ja
sympatiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti