Saarnaajien virta syöksyy
vastaan rappusilta.
Sua siunaan, nyt rukoilkaa
muuten kukkaan ei
puhkea maailman ainut omenapuu.
Eeva vetää Aatamin päälleen,
kyykäärme paratiisiin tunkeutuu.
Vaahteranlehdistä meille
vaatteet päällemme teen.
Emme suostu murtumaan,
nyt alle synnintaakan.
Aikaa siitä on kun
nainen olla naivi saa.
Kutsu käy, nousen varjoista
valoon.
Vallasta diktaattori kammetaan,
kirjoitan kaikki tuskani ulos.
Sanoja suomenkielen saan
kauhalla ammentaa.
Tähdet tosiaan palvoo,
tavalliset maan matoset,
ne on niille riistaa vaan.
Pääsin jaloilleni,
pakenin narsistin narusta.
Et enää minua kuin pässiä
narussa kuljettaa saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti