Vakavassa tuulessa, ei minun siipeni kanna,
kun puuska ilmalennon siipiini tarttuu.
Minä olen horjunut,
onnun enemmän kuin koskaan ennen.
Ei joskus mun siipeni kanna,
kuljen rakkautta etsien ikävöin,
lämpösi minulle anna.
Hiljaisuus, se suuri tilaisuus
koota ajatuksensa, nippusiteillä
laittaa ne yhdeksi kauniiksi paketiksi.
Minä pelkään yksinäisyyttä,
en pelkää syvää vettä.
Olet astrologiassa vaaka,
tasapainoa vaillako,
pysy ihan liikkumatta.
Tasapainossa silloin, kun tyyni
on ilma, silloin et ole mikään
kuvitelma.
Pilvilampaat, pumpulia ajatuksia,
kuvitelmia. Niin minä sinut hahmotan,
kuin taivaalla pilvihattaran.
Tuuli puhaltaa, hetki olet poissa
muistojeni sopukoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti