Olen yksinäinen susi,
lauman tarvitsen.
Lauantai iltaisin karaokeen menen,
ulvon öisin kuutamoon.
Mieheni minun päälleni
heitti joskus bensiinin,
liekin perään tietenkin.
Olen kallio joka kukkii,
sammalta päällensä kasvattaa.
Niin kivi päällensä
jotain pehmeää ylle saa.
Jalkojeni alla huutaa maa,
asfaltti se ohi kiitää,
mutkat voin joskus suoristaa.
Lupa olla surullinen,
Jokelassa kuka viritti
pianon epävireisen?
Nousevan auringon talo,
eilen lauloin sen.
Niin kuin monen muun
vanhan kappaleen.
Veli siskoaan vastaan
kätensä nostaa,
ilkeyttään harhaan johtaa.
Siks olen mä suruinen,
hihaani kuivaan valuvan kyyneleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti