Nähtyäni kaiken

Nähtyäni kaiken,

näen elämässä enemmän.

Näen rakkauden raastavan pintaa,

se ei koskaan kysy hintaa,

kun sydäntä raastaa ,satuttaa.

Kuka muistaa vilpittömästi

rakastaa, hullun leiman otsaansa saa.

Unta minä näen,

haluan rakkautta, rahaa,

elämää parempaa.

Voi kun elämä olisi pelkkä

läpihuutojuttu vain,

niin rakkaus ei täällä

koskaan satuttaa vois.

Panen elämäni risaiseksi,

tämän raskaan elämän.

Olen tyttö, olen äiti,

olen nainen,

olen yksinäinen,

olen eläväinen;

sekä itsepäinen.

En pelkää kuolemaa,

pelkään elämistä,

pelkään huomista.

Suru tarttuu kieleen,

kyynel poskelle

salaa vierähtää,

itku kurkussa

päiväni sinnittelen.

Näkisin jotain,

mutta kyyneliltäni

silmiäni auki en saa.

Suussa veren maku,

aina ,kun mua ahdistaa.

Jostakin saapuu kevät,

ei saavu tuskaton yö.

Viimeyönä tai eilen,

kukaties onnellista unta näin.

Suruun kiinni nyt jäin,

tahtoisin jo irrota

siitä, päästä eteenpäin.