Keväällä kirjoitettu hulluruno

Kevät sää, kun viimein koittaa, kohta myrskytuulet soittaa.
Kevät saapui kaupunkiin, ja vihdoin kohdattiin.
Maailmani kaatui, maapallon suunta vaihtui, kun silloin tavattiin.

Tätä uskoa nyt voi en , sitä manailen.
Kalliolta murtui pohja, nyt tuuli sydäntäni ohjaa, päiviin tuleviin.
Jo viimein kesä saapui kaupunkiin, mentiin Tuijan kanssa Tuulaakiin.

Puistossa istuttiin, neljää ruusua kuunneltiin. Kämyn isä tavattiin.
Veeti lauloi torilla, pakoputket paukkui, jossain koira haukkui.
Kesä saapui kaupunkiin, me vihdoin kohdattiin alla vanhan sillan.
Paloi enkeliltä siivet, nyt ilma ei häntä kanna, ei sielu rauhaa anna.
Hän tahtoisi vain panna, kun kesä saapui kaupunkiin.

Kylmät kesäpäivät nyt hetkeksi päälle jäivät. Sielu rauhaa huutaa,
ei ole sitä luutaa, mikä lakaista vois tuskan, alle peiton lohduttavan.
Kesäkuu on täällä ja kylmällä säällä . Hellettä sydän oottaa, aikaa parempaa,
syytä rakastaa, maistaa omenaa.Taas kesä saapui kaupunkiin, kadulla taas kohdattiin.
Kylmä tuskan vahvistaa, ootan säätä parempaa , voimaa ylös ponnistaa.
Suru sydäntäni ohjaa, en löydä kovaa pohjaa. Tahdon kovan kallion, jossa vahva seistä on.

Tori on Joensuun sydän, jossa tapaan ystävän, alla varjon viileän.
Toivon aikaa parempaa, pitkä kuuma kesä vois, viedä tämän tuskan pois.Popedaa nyt kuuntelen, kuumaa kesää odottelen.

Siinä oli kevät muistoja, runo naisena olemisen tuskasta.