Kesä on luovaa aikaa,

Mä vietän luovaa aikaa, teen tekstin taikaa.
Taustalla laulu raikaa, juokaa syökää naikaa.

Kesä on .Olen onneton, seikkailua kaipaan.
Kesä on löysin auringon, ja kuutamon.
Yksin oon, uskon kohtaloon.
Sinut vei kevät tuuli, vai oliko se mies tai nainen,
tarjoilia tuokaa pöytään samanlainen.

Kuunari Elinalla istun auringossa, paikka ainut jossa,
hetkeksi sieluun lepoa saan. Sitten siirryn satamaan Tuulaakiin.
Taas uusi kuuma kesä saatiin.
Kuuntelen nyt Popedaa, ja juon kaljaa nopeaa.

Terveisiä Tomille, hän meni Hesaan lomille, ja Juustopäiden häihin.
Olen usein tyytyväinen kuvioihin näihin.
Rummutusta opetan, kitaralla leikin. Soittamaan, jos oppisin niin laulun uuden tekisin.
Ainut mitä kadun nyt on se, etten kitaraa soittamaan oppinut.

Juhannus jo lähenee, kesäpäivät vähenee, nyt nautin kesästä.
Sanoitan ja laulan, huivilla peitän auringolta kaulan .

Jotakin on ikävä, ehkä nähdään torilla.
Kahteen koukkuun taas mä jäin,
enkä ehkä kestä selvin päin, tätä kesäaikaa.
Taustalla laulu raikaa, juokaa syökää naikaa.
Päässäni soi kokoajan ”Kaikkialla”, Neljä ruusua siis.
Vielä kesälomaa jäljellä päivää viis.
Laulun tämän lopetan, rummutusta opetan…

joo..joo joo…joo..joo…

Eipä tätä uskoisi kuinka syksy muutti maan,
silti sorrun manaamaan.
Kaikki ehkä toisin on, silti olen onneton.
Talvea nyt odotan sydän ihan karrella...

tv.Sofia