Tunnelma on tunkkainen
ja kipu naulaa hermojen
säikeet lihaksin kiinni
ei siihen tuskaan auta
mikään lääke ei edes punaviini.
Ensimmäisen kerran minä
synkkiä ajatuksia ajattelen
monen lauseen verran.
Aamun tullen rikkinäiset
avuttomina päitään raapivat.
Luulevatko he että heillä
on sormissaan tulitikun
rikkipää ja raapiminen
sormen päihin tulen sytyttää.
Minä maailmalle maksan
omat ruokkoni, ja vanhan
ajan malliin kesäisin kerään
kukkuroille metsämansikka tuokkoni.
Oi saapuisit jo kevät tänne
hetken olisit ainut hyvä ystävämme.
Minä olen shokissa päähän potkuista
elämän, silti ,minä vielä täällä
teidän joukoissanne taistelen.
Tammikuun tuulien tuoksuja
tarkkaan haistelen.
Hetki vielä ja helmikuu jäähelmet
ripustaa talven kuningattaren kaulaan
minä tuulen riepotteleman räystäs laudan
kiinni takaisin paikaleen naulaan.
Maaliskuu se maistuu pajunkissojen
varsilta, ja paju pillin muistan
lapsuuden pihapolkujen varsilta.
Minä ajatuksissani taas puhallan
pajupilliin, ja muistan lapsuuden
sävelmien nuottien mallin.
Oi liian tuttu Tuonen poika
älä enää minun lähelläni mollivoittoisia
sävelmiä soita. Älä nosta viikatetta
kuoleman iskuun, sillä minulla on
aivan liian kuiva kyynelien lähde.
En jaksa enää itkeä, en surra
jäljellä oleva elämä on minulle
enää kuin vanha kuivunut ruuantähde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti