Yksinäisyys

Yksinäisyys se hiipii yli uutiskynnyksen.

Erakkona oloa jonnekin pois pakenen.

Liftaan rekkamiehen skaniaan, hän

uponnut on syvään kuiluun melankolian.

Hampaitaan osaa enää yhteen purra,

tahtoo yksinäisyyttään ääneti vain surra.

Minä en osaa sitä panssaria hänen yltään

pois riisua, ei elämässä voi eteenpäin mennä

ellei kahleitaan yltään murra.

Minä olen onnellinen erakko, sanoiltani olen tänään liian suora.

En ole ollut nainen pahamaineinen, en ole ollut koskaan huora.

Herra Suominen hän joskus eli viikot laitamyöhäisessä.

Kotiin purjehti putkayön jälkeen, katkaisu hoitoa, niitä vuosia takaisin kaipaa en.

Voisin olla rouva Suomi, vaimo Kaavilaisen kantritähden,

epäilevästi treffeille lähden kanssa suuren rokkitähden.

@ tanninen satu